Perennapenkit

Naapurin mummon kissa istui aamuauringossa kuin Kreikassa konsanaan, kun olin aamulla lähdössä mökille.
Kroppa on väsynyt, mutta mieli on ihan tyytyväinen, vaikka olisin kuvitellut ehtiväni tänään enemmänkin. Sain tehtyä sen perennapenkin, jonka käänsin jo syksyllä. Tosin ei siitä kummoista tullut, mutta toisaalta kaipa ne perennat kasvavat. Mietin reunuksia ja onneksi pihasta löytyi hautautuneena melkoinen määrä laattakiviä, joita ei niissä entisissä paikoissa tarvita. Penkkiin tuli nyt myskimalvaa, koreakärsämöä, jaloangervoa, jättipäivänkakkaraa, kurjenpolvea, rönsyleimua, rentoakankaalia, siperiankurjenmiekkaa ja iiriksiä. Kaikki ovat valkoisia, vaaleanpunaisia tai sinisiä (toivottavasti). Etupihallekin tein pienen istutuksen: hopeahärkkiä, koristemansikkaa ja vaaleanpunaisen ruusun.

Uskomaton määrä multaa ja kasvinosia nousi perennapenkin paikalta ja jäi pressun päälle odottamaan paikkaa.
Taas oli piipahtajia, isä ja yksi tuttava viisivuotiaan poikansa kanssa. Yksi mummo, joka jo viime kesänä kävi juttelemassa pihassa, pysähtyi tänään ja kehui taas mökkiä niiiiiin ihanaksi. Mukavaa, että mökistä tai sen pihasta on iloa ohikulkijoillekin. Tienvierusnarsissit kukkivat yhä ja myös tuoksuvat. Sää oli unelma, noin 19 astetta ja aurinkoa.


Lieroista multaa ja kotilopostia
Laitan kotiloraukat laatikkoon kitumaan, kun en enää jaksa puljata kiehuvan veden kanssa. Olen aikaisemmin huolehtinut, että ne kuolevat heti, mutta kaipa se sääli on sairautta joissain tilanteissa. Ei kotiloita ole paljon löytynyt, mutta muutama tämänkin päivän aikana. Multa tuntuu muhevalta, kun kääntäessä lähes aina ilmestyy lieroja ja kastematojakin näkyy.
|
0 kommenttia
|













































