Eilisessä kuvassa oli kollaasi, jossa suosikkini on varmaankin jonkun alakoululaisen tekemä kupari-Obelix. Nyt hoksasin, että viime viikonloppuna otin Kolilla patikoidessa reissukavereista Obelix-kuvan. Kuvassa on kaksikin vahvaa ystävääni, jos erotatte. Jääkauden Obelix oli huiskauttanut pikku lohkareen kallion huipulle, ja siinä se on nyt keikkunut kymmenisen tuhatta vuotta.

Kyllä työ on kaksipiippuinen juttu. Juteltiin päivällä työkaverin kanssa, että ihanaa, että on töitä, mutta kamalaa, kun pitäs taas tehä töitä koko ilta. Paperipino ei häviä, jos en sitä ala käsitellä, ja pino paperia painaa kuin hiidenkivi. (En kyllä usko enää itsekään, kun sen näkyväksi kirjoitin.) Taikajuomaa silti tarvitsisin, jotta pino muuttuisi noin kädet selän takana -tyyliin kuljeteltavaksi. Taijjampa turrauttoo iltakahvit!