Tämä kollaasi koristaa olohuoneen seinää. Seinä tarvitsisi väriä tai vähintään esineet jotain taustaa, mutta pidän kokonaisuudesta. Siinä on logiikkaa, vaikka sitä ei ehkä huomaakaan. Cd-taulua (tyhjää) lukuun ottamatta esineet ovat kirppiksiltä ja ne ovat eri tekniikoin käsin tehtyjä. Kuparipakotus-Obelix on suosikkini, se kantaa puolestani työtaakkaani.

Onpa aika vierähtänyt. Tätä pelkäsinkin: blogini täydentyy alkuvaiheessa päivittäin mutta unohtuu sitten.

Eipä tuosta taida olla haittaa kenellekään. Itse tiedän, etten ole kirjoitellut ja ketään ei ole käynyt kylässä. Täällä saa näköjään kirjoitella ihan rauhassa, jos ei itse ole aktiivinen vierailija muiden sivuilla. Olen tähän mennessä saanut peräti yhden vieraan. Oli kiva, Mansikki, kun kävit! Seuraavalla kerralla keitän kahvit - jos blogi on siinä vaiheessa ehtinyt keittiöön asti... 

Kun aloitin blogin pitämisen, ajattelin, että levittelen kotini sisustusta katsottavaksi koko maailmalle. Että sivuillani ramppaa ihmisiä laumoittain. Heh. Sentään itse käyn täällä silloin tällöin - kotonani siis - heh, heh. Mutta vakavasti ajatellen, kai tässä rakentaa itselleen jotain todellisen ja mielikuvitusmaailman välistä tilaa, joka on jotenkin tarpeellinen. Blogissa kotini näyttää mielestäni valmiita ja mietityltä, toisin kuin todellisuudessa. (Ette ole vielä saaneet kurkistaa "työhuoneeseeni".)