Marraskuuhun on vajaa kaksi vuorokautta, ja se näkyy, vaikka ei tämän kuvan pimeydestä näykään. Marrasta on. Marrashan tarkoittaa kuollutta, ja maisema alkaa näyttää siltä, että elämännesteet ovat siirtyneet näkymättömiin, varsinkin ilta- ja yöaikaan. Kellotkin siirrettiin jo talviaikaan.

Lunta kaipaa marras maa.

Sain nypittyä lehtiä takapihan kivikosta, vaikka ei oikein erottanut, mikä oli kivi, mikä lehti. Samalla tuli hengitettyä raitista ilmaa ja aurinkokin paistoi vielä neljään asti.

Ei taida oikein toimia tämä takapihan kätevä kivikko, ainakaan siten kuin keväällä ajattelin. Kärräsimme hiekkakuopalta kiveä - ilmaista! - suodatinkankaan päälle ja ajattelin, että sillä tavalla vältyn ruohikon leikkaamiselta ja lehtokotiloiden invaasiolta. Mutta, mutta: kivien mukana tuli ohutta hiekkaa, ja nyt syksyllä kivien välit ovat täynnä lehtiä, jotka eivät saisi maatua. Saa nähdä, minkälainen mullikko kivikko on keväällä. Jokainen kolo kasvanee iloisesti rikkaruohoja. Täytyy varmaan muuttaa asennetta ja ruveta pitämään niistä - tai Round upista.