1257365503_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eilen täydensin ruokavarastoja. Siilille pitää tietenkin olla syötävää. En tiedä, kumpi meistä saa parempaa ruokaa; nuo Shebat tuoksuvat aina avatessa melko houkuttelevilta. Olen muuten alkanut epäillä, että syöjä on jokin muu elävä kuin siili. En nimittäin ole nähnyt sitä pitkään aikaan, mutta ruoka häviää joka yö.

Eilinen ruoanhaku ei sujunut ihan niin kuin piti. Tulin töistä vasta kahdeksan jälkeen ja päivän sikainfluenssapuheiden perusteella ymmärsin, että nyt on varmistettava, että selviää vaikka pari viikkoa kotona, kaupassa käymättä. 

Laahustin puoli kilometriä jyrkkään ylämäkeen ja keräilin hitaalla vaihteella kaupassa kaikenlaista purkkia ja pulloa - mustaviinimarjamehua - ja tietenkin nenäliinoja. Tulin kassalle 20 minuuttia ennen sulkemisaikaa ja lastasin tavarat hihnalle. Kassatyttö naputteli ja ilmoitti hinnan. Minä kaivelen kukkaroa - jossa ei ole pankkikorttia! Yritin, että olisin jättänyt jotain pantiksi, mutta tyttö oli tiukkana.

Mäkeä alas juostessa arvoin mielessäni, ottaako auto tallista vai kipittääkö omin jaloin. Kipitys voitti, joten kiipesin taas mäen ylös ja olin viisi vaille takaisin kaupassa. Vielä kerran mäki alas, ja huomasin, että en ollut yhtään väsynyt kahden kilometrin juoksentelun jälkeen. Että ei tässä vielä sairasteta.

Särkylääkepaketin siirsin kuitenkin sängyn viereen.