Siilitarina jatkuu.

Kyllä on nopeasti oppiva siilirouva, -neiti tai -herra! Olen antanut nyt joka ilta einettä joskus puoli kahdeksan jälkeen illalla, ja aamulla ruoka on hävinnyt.

Tänä iltana ihmettelin puoli kahdeksan jälkeen, kuka koputtaa ulko-ovella. (Ette varmaan arvaa.) Avaan ovea, onneksi vain raolleen. Koputtaja oli nimittäin melko matala otus ja oli kiilautua oven alle rappurallin päällä kököttäessään. Hain kiltisti taas paistettua jauhelihaa (ilman suolaa) ja kippasin annoksen Hänelle. Hain kameran ja otin tämän kuvan salamalla, mutta rouva - olkoon Rouva - ei edes säpsähtänyt vaan jatkoi todella kovaäänisesti  maiskuttaen ruokailuaan.

Ensi viikon olen syyslomalla muissa maisemissa. On varmaan pyydettävä naapuria antamaan ruokaa kello 19.30, jottei Rouva hälytä koko taloa koputuksellaan...